Kuntosalil
Kävin taas kuntosalil R'n perheen kans. Olin jo aiemmin tänää päättäny et testaan sitä fat burn ohjelmaa. Mikä mahtava idea... Joo mä testasin sitä. Pääsin vaa puoleen välii sit oli pakko lopettaa ku huippas, oksetti ja pulssi oli jtn 180 ja se vähän pelästytti. Eihän siin mitää outoo oo, mut tuntu et sydän hakkaa ittensä ulos mun rinnasta. Päässäkin se tuntu. Istuin hetken ja join vettä. Kymmenen minaa myöhemmin laitoin iskälle viestii et se tulis hakee ku en kestäny enää olla siel.
Ehkä ens kerral osaan tehä jotai :P
Eilen ku en saanu unta nii tuli taas mieleen et mitä tapahtuu sit ku me kuollaa. Oli semmonen "mitä mä sit teen" olo. Ei hitto se ahdisti. Ja ku ei ollu tekemistä nii en saanu sitä pois mielestä. Ajatukset kävi läpi monii vaihtoehtoi mitä oon kuullu et tapahtuis sit ku kuollaa.
En olis halunnu laittaa mihinkää järjestyksee mut alko tuntuu et taivas tai toinen elämä olis parhaimpii vaihtoehtoi. En tiiä uskonko mihinkää semmoseen mut siis ei voi kuvitella kuinka se alkaa aina ahdistaa. Tulee niin kamala olo ku yrittää miettoä jotain niin suurta juttua. Eniten alkaa ahdistaa ne "entä jos ei oo mitää, miten mä sit ajattelen, mitä mulle sitten käy, mitä, mitä, mitä, voi ei, voi ei, voi ei" ajatukset...
Nyt ku taas sitä mietti nii se tuli taas mielee. Mut tää oli pakko purkaa. En usko todellakaan et olisin saanu kaikkee kirjotettuu mut tää todellakin on helpompaa kuin puheella tän selittäminen.
Oikeestaan tohon kuoleman jälkeisyys ahdistukseen johti toinen ahdistus. Sillä mä pelkäsin tosi paljon et R jättäis mut. Mä ahdistuin siit tosi paljon. Mä itkin ja itkin eilen illal. Mä mietin kuinka mulla ei olis mitää minkä vuoks elää jos R jättäis mut. En meinaa et tappaisin itteni, en pystyis siihe, mut luultavasti silpoisin itteni... Ja sit jos menis liian kamalaks elämä nii ehkä sillo olis rohkeutta tappaa itteni. HUOM !!!EN MEINAA ET SUUNNITTELEN SITÄ! Siitä sitten lähti tää ajatus "mitä tapahtuu kuoleman jälkee".
Ehkä ens kerral osaan tehä jotai :P
Eilen ku en saanu unta nii tuli taas mieleen et mitä tapahtuu sit ku me kuollaa. Oli semmonen "mitä mä sit teen" olo. Ei hitto se ahdisti. Ja ku ei ollu tekemistä nii en saanu sitä pois mielestä. Ajatukset kävi läpi monii vaihtoehtoi mitä oon kuullu et tapahtuis sit ku kuollaa.
En olis halunnu laittaa mihinkää järjestyksee mut alko tuntuu et taivas tai toinen elämä olis parhaimpii vaihtoehtoi. En tiiä uskonko mihinkää semmoseen mut siis ei voi kuvitella kuinka se alkaa aina ahdistaa. Tulee niin kamala olo ku yrittää miettoä jotain niin suurta juttua. Eniten alkaa ahdistaa ne "entä jos ei oo mitää, miten mä sit ajattelen, mitä mulle sitten käy, mitä, mitä, mitä, voi ei, voi ei, voi ei" ajatukset...
Nyt ku taas sitä mietti nii se tuli taas mielee. Mut tää oli pakko purkaa. En usko todellakaan et olisin saanu kaikkee kirjotettuu mut tää todellakin on helpompaa kuin puheella tän selittäminen.
Oikeestaan tohon kuoleman jälkeisyys ahdistukseen johti toinen ahdistus. Sillä mä pelkäsin tosi paljon et R jättäis mut. Mä ahdistuin siit tosi paljon. Mä itkin ja itkin eilen illal. Mä mietin kuinka mulla ei olis mitää minkä vuoks elää jos R jättäis mut. En meinaa et tappaisin itteni, en pystyis siihe, mut luultavasti silpoisin itteni... Ja sit jos menis liian kamalaks elämä nii ehkä sillo olis rohkeutta tappaa itteni. HUOM !!!EN MEINAA ET SUUNNITTELEN SITÄ! Siitä sitten lähti tää ajatus "mitä tapahtuu kuoleman jälkee".
Kommentit
Lähetä kommentti