Still Day 0
klo 22:30
Tänää oli siis iskän serkun/kummitytön häät. Ne alko kolmelta ja oltii iskän kans sovittu et herätää klo 11. En ees laittanu herätyskelloo soimaa ku tiesin et herään varmana ennen yhtätoista, heräsin jo ennen yhdeksää. Tulin koneelle ja pelasin Minecraftii ja katoin Merlin:ii kuulokkeilla. Klo 11 menin herättää iskän. Mun tavarat oli jo valmiina joten mun enää tarvitsi laittaa itteni nätiks. Häät alko vasta klo 15 joten aloin kunnolla laittautuu vasta klo 13.
Mua hermostutti ihan hirveesti. Varsinki sitku olin valmis. Huomasin kuinka läskit mun kädet oli. Alko ahdistaa. Ahdistus kesti melkein koko häiden ajan. Hääseremonia pidettiin ulkona, jonka jälkeen siirryttiin syömään sisätiloihin. Ruokailussa oli kylmä ruoka ensin, sitten lämmin ruoka, sitten jälkiruoka. Ahdisti. Olisin ollut valmis lähtemään kotiin heti hääseremonian loputtua. On varmaan ymmärrettävää etten tänään laskenut kaloreita.
Mun rippileirillä ollut pappi vihki hääparin. Se ei tainnu tunnistaa mua, mut ei mikään ihme.
Ainoo mikä sai mut hymyilemään oli mun yksivuotias pikkuserkku. Se oli niin nauravainen ja hyvän tuulinen. Se jopa hääseremonian aikana lopetti itkun mut nähdessään.
Me oltii siellä noin neljä ja puoli tuntia. Ne oli pitkiä tunteja. Varsinkin kun mun päätä särki ja kurkku oli kipeä. Mutta oon silti tyytyväinen että menin sinne. Oli siellä kuitenkin mukavaa.
Sen jälkeen kun tulimme kotiin, lähdimme tankkaamaan autoa ja kävimme kaupassa. Kysyin tuleeko iskä mukaan kauppaan ja kun hän sanoi että tulee nii kaduin että kysyin. Olisin halunut ostaa teriä, kun nyt ei ole mikään tapahtuma estämässä viiltämistä. Ja tuntuu et on pakko viiltää. Haluun viiltää ton suonen auki. Mulla on paha olo. Mun sisällä käy koko ajan taistelu. Haluan viiltää, mutta jotenkin haluaisin pystyä lopettamaan viiltelyn. Nyt pelkään kuitenkin että viiltämisen halu on liian suuri. Pyydän anteeksi jo etukäteen. Anteeksi.
Tänää oli siis iskän serkun/kummitytön häät. Ne alko kolmelta ja oltii iskän kans sovittu et herätää klo 11. En ees laittanu herätyskelloo soimaa ku tiesin et herään varmana ennen yhtätoista, heräsin jo ennen yhdeksää. Tulin koneelle ja pelasin Minecraftii ja katoin Merlin:ii kuulokkeilla. Klo 11 menin herättää iskän. Mun tavarat oli jo valmiina joten mun enää tarvitsi laittaa itteni nätiks. Häät alko vasta klo 15 joten aloin kunnolla laittautuu vasta klo 13.
Mua hermostutti ihan hirveesti. Varsinki sitku olin valmis. Huomasin kuinka läskit mun kädet oli. Alko ahdistaa. Ahdistus kesti melkein koko häiden ajan. Hääseremonia pidettiin ulkona, jonka jälkeen siirryttiin syömään sisätiloihin. Ruokailussa oli kylmä ruoka ensin, sitten lämmin ruoka, sitten jälkiruoka. Ahdisti. Olisin ollut valmis lähtemään kotiin heti hääseremonian loputtua. On varmaan ymmärrettävää etten tänään laskenut kaloreita.
Mun rippileirillä ollut pappi vihki hääparin. Se ei tainnu tunnistaa mua, mut ei mikään ihme.
Ainoo mikä sai mut hymyilemään oli mun yksivuotias pikkuserkku. Se oli niin nauravainen ja hyvän tuulinen. Se jopa hääseremonian aikana lopetti itkun mut nähdessään.
Me oltii siellä noin neljä ja puoli tuntia. Ne oli pitkiä tunteja. Varsinkin kun mun päätä särki ja kurkku oli kipeä. Mutta oon silti tyytyväinen että menin sinne. Oli siellä kuitenkin mukavaa.
Sen jälkeen kun tulimme kotiin, lähdimme tankkaamaan autoa ja kävimme kaupassa. Kysyin tuleeko iskä mukaan kauppaan ja kun hän sanoi että tulee nii kaduin että kysyin. Olisin halunut ostaa teriä, kun nyt ei ole mikään tapahtuma estämässä viiltämistä. Ja tuntuu et on pakko viiltää. Haluun viiltää ton suonen auki. Mulla on paha olo. Mun sisällä käy koko ajan taistelu. Haluan viiltää, mutta jotenkin haluaisin pystyä lopettamaan viiltelyn. Nyt pelkään kuitenkin että viiltämisen halu on liian suuri. Pyydän anteeksi jo etukäteen. Anteeksi.
Sä pystyt vastustamaan sitä viiltämisen halua. Mä uskon että pystyt. Äläkä pyydä anteeksi mitään, mitä et ole tehnyt. Pyytämällä etukäteen anteeksi sä annat itselles luvan viiltää. Ei niin. Taistele tyttö!
VastaaPoistaVoimia.
-IV