I'm falling apart again

Ja taas vaikeempi päivä.

Laitoin haalaripuvun päälle koska ei oikee ollu muuta puhtaana ja olin liian laiska siihe et olisin ettiny. Ja mulla oli kiire nii se vielä oli syynä etten ettiny muita vaatteita. Kun pääsin koululle ja menin luokkaan, niin Onsku sanoi "Ei kai. Sullakin on tollanen". Se satutti. Ei mua haittaa et joku sanoo asiat suoraan, mutta mä oon vaa herkkä. Varsinki ulkonäöstä. Ku pelkään et näytän tyhmältä.

Myöhemmin tänään oli vähän samantapainen juttu. Onsku sano suoraan ja mä olin vähän liian herkkä. Sen siitä saa ku ei muista ottaa lääkkeitä.

Kävin koulupäivän aikana kaksi kertaa itkemässä vessassa. Ahdisti niin paljon.


Mun piti mennä R'n luo iltapäivällä, mutta sitten Onsku soitti, että haluunko lähtee leffaan, mitä oltii odottettu pitkää enkuks ja sit lähin. Leffa oliki suomeks, mikä ei haitannu mua. Leffan jälkee olisin halunnu mennä R'n luo, mut R sano et on liian myöhä. Sit se sai taas itkun alkamaan. Itkin koko ajo matkan kotiin ja puhuin äidin kanssa. Tai paremminki itkin puhelimeen ja äiti kuunteli ja yritti vähän rauhoitella ja sit puhuttii säännöllisestä syömisestä. Kun pääsin koti taajamaan, hain iskän ja mentii äidille ja siellä puhuttii. Itku sitten jatkui sielläkin kun puhuin R'n kanssa. Hävetti myöntää hänelle, että olen haaveillut, että me joskus mentäis kihloihin.

Mua pelottaa mennä huomenna kouluun. Mua pelottaa se, että jaksanko mä. Entä jos en jaksa. Pelottaa.



Ja se vielä ahdistaa ku sain just tietää et oon 15 kiloo lihavempi kuin mun pikkuveli. Se on merkittävästi alipainoinen ja mä oon melkee ylipainpoinen. Mä en haluu lihoo enempää. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa