Pro-ana

Oon nyt lukenut noita pro-ana juttuja. Blogeja jne. Kiinnostuin siitä vähän, koska yksi luokkalaiseni laihduttaa ja siitä mieleeni tuli tää pro-ana juttu. En siis ite oo niin rajuilla keinoilla alkamassa laihduttaan, mut toive siitä laihtumisesta on siellä piilossa kuitenkin. Etsin usein mielestäni kauniita kuvia, milloin rakkaudesta, milloin viiltelystä ja milloin (esim nyt) anoreksiasta, pro-anasta ja bulimiasta. Tämä allaoleva kuva on yksi niistä.



Ymmärrän miksi nuo pro-ana tyypit eivät ajattele että ovat sairaita, en siis väitä että he ovat väärässä tai oikeassa vaan sanon että ymmärrän heitä. Eiväthän kaikki masentuneet ajattele että ovat masentuneita. Tai jotain sinnepäin..

Siis. Nyt mua vituttaa, kun oon lihonu. Tai siis oon nyt normaali painoinen.. Vuosi sitten laihduin puolessa vuodessa 10 kiloa (58kg->48kg). Se huolestutti hieman, mutta ei enää. Alhaisin painoni oli siis 48kg. Ja nyt se on haaveena. Vituttaa, kun nyt olisin kunnossa enkä ole lihava, mutta mahani on kasvanut. Ja sen mun luokkalaisen kalorilaskut on alkanu siis vaikuttaa muhunkin ku nyt pyysin sitä kopioimaan ne sen laskut mullekkin jotta voisin vähän tarkkailla. Ja jos saisin vähän vinkkejä. En tiedä mitä meinaan tehdä jos tyypit alkaa valittaa. Haluisin päästä yhtä laihaksi mitä olin.

Anteeksi tämä teksti oli vähän sekava.
Kirjoitin vain mitä oli ajatuksissa.
Toivottavasti ymmärrät ees vähän.

Kommentit

  1. Jos joku läheinen aloittaa miettiä painoaan ja laskemaan kaloreitaan kuin viimeistä päivää, se vaikuttaa pakosta ihmisiin hänen ympärillään.

    Itselläni on sama tilanne, kaverini laskee kaloreita ja laihduttaa kuin elämässä ei muuta olisi. Se on vaikuttanut myös omaan mielialaani ja alatteluuni. Itsekkin varmaan suunnittelisin laihduttavani, (kun on tuota vatsaa hieman kertynyt) jos en olisi seurannut serkkuni anoreksian kehitystä ja hänen tämän hetkistä kamppailua sen kanssa.

    Se vaikuttaa niin helvetilliseltä, kun toisaalta tiettää, että pitäisi syödä ja että on liian laiha, mutta silti aivot sanovat, että et saa syödä, olet lihava, laihduta. Ja nyt tiedän kuinka paljon se sattuu, myös anorektikon lähimmäisiin, en pystyisi tuottamaan sellaista tuskaa.

    Sinun pitää vain pysyä vahvana ja yrittää olla miettimättä itseäsi väärässä valossa. Olen varma, että sinulla on joku jolle puhua ja jolta saat tukea, jos sitä tarvitse.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa