Selitys (**pitkä postaus**)

Nyt haluun kertoo mitä eilen siis tapahtu.

Koulus meni iha hyvin. S tai V ei ollu koulus. Se on ehkä se suurin syy miks päivä meni hyvin. Kaks vikaa tuntii oli valinnais tunteja eli pipokurssi. Mun pipo oli n 3cm korkee :P. Sain kuitenki tehtyy sitä pipoo jonku verran.

Sit menin K'n kans subille ja sen jälkee keilaa. Siitä alko päivän huono osuus. Mulle tuli juustosta paha olo, ku se ei ollu hyla tai laktoositon. Ja sit keilaaminen oli tyhmää ku en osannu mitää..

Tulin sit kotii, tein zumbaa 10 min ja sit tulin koneelle. Ja heti alko riita R'n kans. En ala selittää mistä se oli, koska se oli niin pieni juttu ja mä ylireagoin. Mutta siis itkin, itkin, itkin ja sit alko ahdistaa niin paljo et se oli sietämätöntä, joten menin ottaa kolme burana 800mg (n. klo 19.20). Joo tyhmää, tiedän. Puhuin sit mun kummitädin kanssa, joka on sairaanhoitaja. (Annan hänelle nyt kirjaimen. Hän on L.)
L sit sai mut ylipuhuttuu ja soitin äidille. Äiti oli kuoroharjotuksis, mut ehti puhuu mun kans hetken. Se kysy et miten meil on nii vahvoi särkylääkkeit, sit se sano etten ota niit lisää koska muuten maksa sanoo poks ja ettei särkylääke auta pahaan oloon. Siinä kohtaa mun mitta tuli täytee, ja lopetin puhelun.

Yritin sopia riitaa R'n kans, mut ei onnistunu, riita vaa paheni ja alko v*tuttaa niin paljo et menin ottaa kaks lisää niit burana 800mg. (n. klo 20.10). Kun tulin takas koneelle lääkekaapilta sanoin L'lle ja R'lle et "sinne meni luottamus" koska tiiän et menee "hetki" ennen ku muhun taas luotetaan.  Eli siis otin 5 burana 800mg tunnin sisällä.

Äiti tuli n puol yheksä. Sitku kerroin sille et otin kaks lisää nii se sit soitti myrkytystietokeskuksee ja siel sanottii et pitää mennä ettii auki oleva apteekki ja hakee sieltä lääkehiiltä. Mut ku lähin auki oleva apteekki oli n 25km päässä eikä oltais ehitty sinne, joten äiti soitti päivystyksee ja kysy et voiks se viedä mut sinne ja se tyyppi ketä vastas puhelimee et joo tulkaa vaa. Me mentii sinne, ilmoittauduttii, ootettii hetki ja sit lääkäri kutsu mun nimen. Mentii johonki lääkäri huoneesee ja siel se kyseli kysymyksii. Esim et haluunko vielä kuolla ja mä sanoin et vähä. Se sit sano et mä meen osastolle, et se ei voi ottaa riskiä et tekisin ittelleni jotai. Meidän piti viel oottaa hetki siin odotustilas. Hetken päästä kaks ambulanssi miestä tuli siihe. Ne kysy mun nimee ja sitku ne sai tietää et oon oikee heppu, niin ne sit vei mut osastolle. Ambulanssin kyydissä. Noin 500 metrin matkan. Outoo. Mut se lääkäri kuulemma ei voinu ottaa siinäkää riskiä.

Ne sit vei mut sinne osastolle ja saatto iha ovelle asti. Pääsin sit onneks huoneesee lepäämää hetkeks. Kuitenki yks tuttu hoitaja tuli juttelee mun kans ja sitku se lähti ja mä kysyin et mitä pitäs tehä nii se sano et "iltapuuhia varmaa". Sit ku en saanu unta nii kävin kysymäs ilta lääkettä ja näin et ne ambulanssimiehet oli vieläki siel hoitaja kanslias ja se lääkäri/psykiatri kans, tää lääkäri on hoitanu nää kaikki hoitojakso jutut niinku siitä 5 viikon jaksosta lähtien. Eli se tiesi mut ja mä tiesin sen, niinku muistetaa toisemme. Ja se sit sano etten mä vielä mee nukkuu, pitää puhua vielä. Olin sit sillee et "okei..." ku mä oikeesti luulin et saisin mennä nukkuu, mut ehkä se oli vain toivetta ku olin niin väsyny. Meni ehk puoltuntii ja sit se lääkäri ja yks hoitaja tuli hakee mut ja mentii sit puhuu neuvottelu huoneesee. Itkin tyylii koko ajan. Se lääkäri sano et mä oon kypsyny siitä kerrasta ku viimeks nähtii, ja se ku viimeks nähtii tais olla syyskuussa. Lopulta sit päätettii et jään sinne yöks, mut etten oo siel pidempää.

Iskä tuli hakee mut aamupäiväl. Ei se enää ollu vihane, mut illal se oli vihaine. Ja mä kyllä ymmärrän sen.

Mutta nyt siis ei oo enää niin paha olo. Onneks.

Ja nyt tunnen itteni niin tyhmäks, koska tän kaiken olis voinu välttää jos olisin muistanu et mulla on niitä lääkkeitä ahdistukseen...


Nii ja hain mummilta ton Salad Chef jutun. Aion tehä jotai salaattia joku päivä. Siis heitän vaa sekaa kaikkee mitä ite voin syödä ja jätän kaiken pahan pois.