Mä en tunne mitää

Ei revia auta.
Mä silti viiltelin.
Se endorfiini kohahdus oli/on vain osa sitä viehätystä.
Se veri ja kipu on suurempia syitä.

On taas niin tyhjä olo et tuntuu etten tunne mitään.
En vihaa, mutta surua ehkä vähän, mutta paljon vähemmän kuin ennen.

Käsi täyttyy viivoista.
Verisistä, punaisista viivoista.
Löysin uuden aseen.
Ne terät, mutta sain yhden terän kokonaan irti ja on niin ihanaa kun sillä on niin helppo satuttaa.

Mitä minä oikein ajattelen.
Tää kaikki on niin sekavaa...
Tuntuu et mä olisin menny sekaisin.
Taas kerran.