---

Tuntuu taas ettei ketään kiinnosta. Mut ei se oo totta. Kyl tyyppei kiinnostaa.
Mut nyt.
Nyt tuntuu ettei ketää kiinnosta.
En tiiä miks tuntuu siltä.
Mulla ei oikeestaa oo paha olla ny.
Vaik viiltelin.
Tällä kertaa en vaa pystynyt sanoo kenellekkää.
En tiiä pystynkö sanomaa muuten ku tän blogin kautta.
Tuntuu et huulet on ommeltu kiinni siten etten pysty puhumaa.
Se tuntu vapauttavalta ku sain viiltää.
Ja se veren näkeminen oli taas niin great (enkuks siks ku en keksiny suomenkielistä sanaa kuvaamaan sitä tunnetta).
Mut nyt kättä särkee.
Ei voi mitää.
Enkä kylläkään kadu.
Se särky vaan täytyy kestää.
Ei se oo niin paha ettei sitä kestäis.

Tuntuu et revia vaa auttaa mua viiltelee paremmin.
Ku se vie sen kohahduksen pois nii voin jatkaa viiltämist vaik loputtomasti.
Ku yleensä lopetin sen kohahduksen jälkee.
Nyt mä pystyn jatkaa.
Mä pystyn viiltää uudestaa ja uudestaa.
Kunnes koko käsivarsi on taas täynnä punaisii viivoi.
Siis pelkästää se sisäpuoli/kämmenen puoli.
Täl teräl en viillä toiselle puolelle niinku mun veitsel.
Tää terä on niin pieni et sil voi helpommin viiltää.
Onneks löysin nää terät.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa