Testin tulos
Nojoo mä tavallaa tiesin mitä täst tulis.
Oon nyt ollu 12 tuntii ilman mun tavallisii lääkkeitä mm. lääke mikä auttaa mua nukkumaan. Ja tulokseks on taas tullu etten oikee pärjää ilman.
Mut tällee on huono sanoo ku eihän mitää lääkkeit lopeteta tosta noin vaa. Niitä vähennettäis eka ja sit vähän kerrallaan pois.
Nää mun testit on aika huonoja. Niist tulee huono olo. Jos ei väsyny nii sit jotenki muuten.
Esim illal ku muut (äiti ja pikkuveli) oli menny nukkuu nii hain kolme veistä, mitkä oli huonoi kyl. En tehny oikeestaa mitää niil. Eikä mulla oikeestaan ollu paha olo.
Ainoostaa sellanen tyhjä.
Se on outo olo.
Ku ei tunne tyylii mitää.
Nyt mä ootan vaa et tulis aamu. En jaksa enää pyörii sängyssä ku en saa unta. Turhaa se on...
Onneks alkaa viikonloppu.
Ainoo mitä pelkään on et mitä R'n vanhemmat sanoo jos ne näkee mun käden. En tiiä miten niille selittäis mitä kävi. Tai siis en tiiä miten selittäisin yleensäkkää sen käden kunnon kenellekää ketä ei vähän ees tiiä mun kunnosta (=masennuksesta).
Oon muuten päättäny et aloitan lenkkeilyn ja lopetan karkin syönnin. Siinä säästää rahaa ja on mahollisuus laihtuu (kai?). Nojoo. Elättelen toiveita, että laihtuisin. Kävin äsken vaa'al ja siel oli pieni hyvä yllätys. Oon laihtunu jtn niinku kilon. Siis ku ei oo ollu rahaa ostaa karkkii nii en oo sitä syöny.
Jos joku vois antaa jotai vinkkejä ku en oo ollu innokas liikunnassa, nii olis kiva kuitenki jotenki alkaa liikkuu/lenkeilee tms. Olis niiiiiiiiin kiva jos joku vois ees vähän auttaa :).
Oon nyt ollu 12 tuntii ilman mun tavallisii lääkkeitä mm. lääke mikä auttaa mua nukkumaan. Ja tulokseks on taas tullu etten oikee pärjää ilman.
Mut tällee on huono sanoo ku eihän mitää lääkkeit lopeteta tosta noin vaa. Niitä vähennettäis eka ja sit vähän kerrallaan pois.
Nää mun testit on aika huonoja. Niist tulee huono olo. Jos ei väsyny nii sit jotenki muuten.
Esim illal ku muut (äiti ja pikkuveli) oli menny nukkuu nii hain kolme veistä, mitkä oli huonoi kyl. En tehny oikeestaa mitää niil. Eikä mulla oikeestaan ollu paha olo.
Ainoostaa sellanen tyhjä.
Se on outo olo.
Ku ei tunne tyylii mitää.
Nyt mä ootan vaa et tulis aamu. En jaksa enää pyörii sängyssä ku en saa unta. Turhaa se on...
Onneks alkaa viikonloppu.
Ainoo mitä pelkään on et mitä R'n vanhemmat sanoo jos ne näkee mun käden. En tiiä miten niille selittäis mitä kävi. Tai siis en tiiä miten selittäisin yleensäkkää sen käden kunnon kenellekää ketä ei vähän ees tiiä mun kunnosta (=masennuksesta).
Oon muuten päättäny et aloitan lenkkeilyn ja lopetan karkin syönnin. Siinä säästää rahaa ja on mahollisuus laihtuu (kai?). Nojoo. Elättelen toiveita, että laihtuisin. Kävin äsken vaa'al ja siel oli pieni hyvä yllätys. Oon laihtunu jtn niinku kilon. Siis ku ei oo ollu rahaa ostaa karkkii nii en oo sitä syöny.
Jos joku vois antaa jotai vinkkejä ku en oo ollu innokas liikunnassa, nii olis kiva kuitenki jotenki alkaa liikkuu/lenkeilee tms. Olis niiiiiiiiin kiva jos joku vois ees vähän auttaa :).
Sattumalta eksyin blogiisi ja haluan sanoa että muista ettet ole yksin. Moni muu on käynyt saman lävitse, kuten minä. Kaikki alkoi täytettyäni 12 ja toipuminen käynnissä edelleen. Täytin toukokuussa 18. Kädet täynnä arpia kuten sinullakin, useita hoitojaksoja eri osastoilla, esimerkiksi Niuvanniemen nuoriso-osastolla. Siellä toipuminen saatiin hyvälle alulle, kiitos hyvän lääkityksen (seroguel ja cipralex). Kiitos myös avomiehelleni Teemulle ja pojalleni Antonille. Teemun tapasin päästyäni Niuvanniemestä ja poikamme syntyi vähän päälle vuosi sen jälkeen kun olimme tavanneet. En usko että ilman heitä olisin enää täällä. Mutta päivä kerrallaan ja paranet kyllä! :)
VastaaPoista