What ever...

-
Näköjään nyt mulla ei oo enää kavereita. Paitsi T tietenkin <3.  Se mun ystävä osastolla sano mulle et mun pitää unohtaa se. En näköjään edes välitä. Vieläkin sellanen epätodellinen olo. Millään ei ole taaskaan väliä. Tai no en kyllä halua kuolla, mutta muuten millää ei paljoo oo väliä. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta sillä ei oo väliä. En tiedä pääsenkö edes takaisin kouluun tai että saanko edes elämästä kiinni enää. Ehkä musta tulee vaan sossun tukien käyttäjä ja turha ihminen tässä maailmassa, mutten välitä. En tiedä onko se huono juttu vai hyvä. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

-
Tää blogi on jäänyt vähän pois ku en oo tiennyt myös kirjoittaa. Mun olisi pitänyt kirjoittaa kun lopetin lääkkeet. Olisi pitänyt kirjoittaa siitä kokemuksesta niin olisi myöhemmin voinut katsella ja lukea millaista se oli. Sillä nyt se lääkkeetön aika loppui. Olin 194 päivää ilman lääkkeitä. Päätin että pidän nyt täällä kirjaa tästä uudesta lääkkeestä ja miltä se tuntuu / miten se vaikuttaa. Eilen olin lääkärin tapaamisessa ja siellä suostuin uuteen lääkitykseen koska tää väsymys vaikuttaa niin pahasti mun jaksamiseen. Väsymys siis alkoi 16.9. ja paheni kuukausittain. Marraskuun alussa viiltely tuli takaisin ja jouduin myöntämään etten voi hyvin. Viiltely oli hyvä merkki siitä ja mun itkukohtaukset. Itkin siis hysteerisesti ja ajattelin että en jaksa enää. Joulukuu on alkanut hieman paremmin. Mutta silti olen väsynyt.  Tämä uusi lääke on nimeltään "Brintellix". Se on kuulemma uusi lääke joka voi auttaa myös kognitiivisen toiminnan kanssa. Muistaakseni se lääkäri sano
Lue lisää

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa

-
Taas tuli käytyä päivystyksessä. Ekana sunnuntaina koska mun pulssi oli yli sata yli tunnin. Multa otettii sydän filmi, mut ne sano et se on okei ja et tää on normaalii nuorilla. Ei ainakaa tunnu normaalilta. Eilen sitten viilsin viillon, joka oli 2cm pitkä, 0,5cm levee ja 2mm syvä. Soitin sinne päivystyksee ja kysyin et pitäiskö tulla ompeluttaa se ja se tyyppi sano et joo. Menin sit sinne, olin siellä kasin aikaan. Ne otti mut sisään puol ysin aikaa, putsas haavan ja jätti mut makoilee siihe pöytäsängylle puoleksi toista tunniksi. Makasin sen tunnin siinä mut sit alko ärsyttää ja nousin istuu ja aloin räplää kännykkää. Lopulta lääkäri tuli ja ompeli kaksi tikkiä siihen. Ei puudutettu koska oli vain kaksi tikkiä. Se lääkäri sano et mulla on aika sitkeä iho ku ei tainnu neula meinata mennä läpi. Tässä kuvia. Kommentoi jos et halua nähdä tämmöisiä kuvia, niin en ehkä enää laita.
Lue lisää