Taas tuli käytyä päivystyksessä. Ekana sunnuntaina koska mun pulssi oli yli sata yli tunnin. Multa otettii sydän filmi, mut ne sano et se on okei ja et tää on normaalii nuorilla. Ei ainakaa tunnu normaalilta. Eilen sitten viilsin viillon, joka oli 2cm pitkä, 0,5cm levee ja 2mm syvä. Soitin sinne päivystyksee ja kysyin et pitäiskö tulla ompeluttaa se ja se tyyppi sano et joo. Menin sit sinne, olin siellä kasin aikaan. Ne otti mut sisään puol ysin aikaa, putsas haavan ja jätti mut makoilee siihe pöytäsängylle puoleksi toista tunniksi. Makasin sen tunnin siinä mut sit alko ärsyttää ja nousin istuu ja aloin räplää kännykkää. Lopulta lääkäri tuli ja ompeli kaksi tikkiä siihen. Ei puudutettu koska oli vain kaksi tikkiä. Se lääkäri sano et mulla on aika sitkeä iho ku ei tainnu neula meinata mennä läpi. Tässä kuvia. Kommentoi jos et halua nähdä tämmöisiä kuvia, niin en ehkä enää laita.
Voi kun tuttuja ajatuksia. Mut tiätkö mitä? Hyvin moni miettii ihan just näin samoin. Ei halua häiritä toista, ei tiedä mitä sanois, pelkää et toinen, jotain.
VastaaPoistaJos joku ei oikeasti halua puhua, kyllä sen aika pian huomaa. Elä anna alotuksen muodostua kynnyskysymykseksi! Puhuminen tekee hyvää, vaikka sitten vaan höpöttelis ihan turhanpäiväsyyksiä :)
-E
kyllä mä ainakin keskusteluja olen aloittanut ja aloitan vastakin :) puolin ja toisin, eiks jesh <3
VastaaPoista-L-
Älä pelkää keskustelun avausta. Eikä ole niin väliä mistä puhuu kunhan vaan avaa suunsa :) Puhuvat ihmiset muistetaan aina ja heille on myös paljon helpompi puhua ja tutustua. Älä luovuta :)
VastaaPoistaAvoin asenne helpottaa kaikessa.
-Em ...kyllä juuri minä