Kunpa voisin + edit 19.30

-
Kunpa voisin vain maata sängyssä ja itkeä.

edit 19.30
Alan nyt älyymään et mä ja R ollaa erottu. Se aiheuttaa pahaa oloo ja ihan pienetkin ärsytykset saa mut suuttumaa ja pienetkin pettymykset saa mut itkemään.

Kommentit

  1. Aqua11. heinäkuuta 2012 klo 23.25

    Mä tiedän ton eron jälkeisen tunteen, kun ens sitä ei ees ymmärrä,
    sit se räjähtää tajuntaan ihan liian lujaa, kaikki itkettää.
    Mulla oli sama juttu puoltoista vuotta sitten.

    Oltiin yhden M'n kanssa hiukan reilu vuosi yhdessä, ja luulin, että sen kanssa mä olen lopun elämääni.
    Sitten se jättiki mut, ensin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, kunnes viikon päästä halus palata takas yhteen, sitten vuoden päästä lopullisesti.
    Sen jälkeen vihasin kaikkea, millään ei tuntunu olevan mitään väliä, itkin pitkän aikaa joka ilta itteni uneen, suunnittelin itsemurhaa ties kuinka monta kertaa, vihasin itteäni, koska mussahan oli pakko olla vikaa - paljon vikaa.

    Kuitenki pääsin yli nopeemmin ku olin ees odottanu. Tajusin että vittu, mähän olen viel vaik kuinka nuori, ja perus kliseinen sanonta "meri on täynnä kalaa" tuli mieleen.
    Sit M'n ajattelu ei tuntunu enää miltään. Ja kun oikeen aloin miettimään, ei meillä ollu ees mitään erikoista,
    ei me ikinä ees tehty mitään, ja puhuttiinki asioista tosi vähän, vaikka mä olisin ainakin halunnu puhua, sehän oli se ihminen, jolle olis pitäny saada purkaa pahaa oloa.
    Sitäpaitsi sekin "helpotti" tunteettomuutta sitä idioottia kohtaan, että oon ihan varma, että sillä oli nykysensä kanssa jo sillon aika paljon juttua, kun me oltiin viel yhdessä.

    Sun olos menee ohi ajan kanssa, usko pois.
    Voi viedä vähän aikaa, voi viedä kauemmin,
    mut siitä selviää.

    Pahottelen ehkä pitkää kommenttia..

    VastaaPoista
  2. Saara12. heinäkuuta 2012 klo 19.28

    voimii ja halei tosi paljon ! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

-
Tää blogi on jäänyt vähän pois ku en oo tiennyt myös kirjoittaa. Mun olisi pitänyt kirjoittaa kun lopetin lääkkeet. Olisi pitänyt kirjoittaa siitä kokemuksesta niin olisi myöhemmin voinut katsella ja lukea millaista se oli. Sillä nyt se lääkkeetön aika loppui. Olin 194 päivää ilman lääkkeitä. Päätin että pidän nyt täällä kirjaa tästä uudesta lääkkeestä ja miltä se tuntuu / miten se vaikuttaa. Eilen olin lääkärin tapaamisessa ja siellä suostuin uuteen lääkitykseen koska tää väsymys vaikuttaa niin pahasti mun jaksamiseen. Väsymys siis alkoi 16.9. ja paheni kuukausittain. Marraskuun alussa viiltely tuli takaisin ja jouduin myöntämään etten voi hyvin. Viiltely oli hyvä merkki siitä ja mun itkukohtaukset. Itkin siis hysteerisesti ja ajattelin että en jaksa enää. Joulukuu on alkanut hieman paremmin. Mutta silti olen väsynyt.  Tämä uusi lääke on nimeltään "Brintellix". Se on kuulemma uusi lääke joka voi auttaa myös kognitiivisen toiminnan kanssa. Muistaakseni se lääkäri sano
Lue lisää

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa

-
Taas tuli käytyä päivystyksessä. Ekana sunnuntaina koska mun pulssi oli yli sata yli tunnin. Multa otettii sydän filmi, mut ne sano et se on okei ja et tää on normaalii nuorilla. Ei ainakaa tunnu normaalilta. Eilen sitten viilsin viillon, joka oli 2cm pitkä, 0,5cm levee ja 2mm syvä. Soitin sinne päivystyksee ja kysyin et pitäiskö tulla ompeluttaa se ja se tyyppi sano et joo. Menin sit sinne, olin siellä kasin aikaan. Ne otti mut sisään puol ysin aikaa, putsas haavan ja jätti mut makoilee siihe pöytäsängylle puoleksi toista tunniksi. Makasin sen tunnin siinä mut sit alko ärsyttää ja nousin istuu ja aloin räplää kännykkää. Lopulta lääkäri tuli ja ompeli kaksi tikkiä siihen. Ei puudutettu koska oli vain kaksi tikkiä. Se lääkäri sano et mulla on aika sitkeä iho ku ei tainnu neula meinata mennä läpi. Tässä kuvia. Kommentoi jos et halua nähdä tämmöisiä kuvia, niin en ehkä enää laita.
Lue lisää