vastaus anonyymille:

"- Edellinen anonyymi, sanotaan nyt vaikka IV."


Kiitos paljon kommentistasi!! Aloin kirjoittaa sulle vastausta kommenttiosioon, mutta älysin että siit tulee pitkä ja/tai tää olis iha hyvä asia postaukseen. 


Joo mä käyn terapiassa. Oon kohta käyny neljä vuotta siel. Mun psykologi on ihana ihminen jolle voin kertoo kaiken. En oo luultavasti kertaakaan valehdellut hänelle. Eikä mul oo kertaakaa vaihtunu psykologi, mistä oon kiitollinen. Me ollaan hieman käsitelty tätä pettymys asiaa eikä meistä oikee kumpikaan tiedä syytä miks pettymys on mulle niin iso ja vaikea tunne. Nyt me alotetaa käymää läpi sosiaalisia taitoja, jotka liittyy itsehillintään, vihan hallintaan, ahdistuksen hallintaan ja semmoisia mitkä auttais vähentää riitoja. 


Ja oot oikeessa. Mä oon aika impulsiivinen. Tai siis niin se mun psykologi sano.


Ja tiiän ettei tää oo lopullista (vaikka joskus siltä tuntuu), koska mun äiti on käyny läpi kanssa masennuksen. Sillä on siis ollut masennus ja se on selvinnyt siitä. En oikeastaan tiedä miten, mutta toivon että itsekin pääsen tästä sitten joskus. 

Kommentit

  1. Moikka! Kiva kun näit vaivaa vastata mulle. :)
    Hienoa et sulla on psykologi pysynyt samana. Nuorisopuolella kun itse kävin, niin parin vuoden jälkeen terapeuttini jäi sairauslomalle ja siitä asti ihminen sielä toisella tuolilla vaihtui melkein joka kerta, ehkä siinä syytä miksi itse olen kuntoutunut hitaasti (mutta varmasti ;))

    Tosi hyvä, että käytte sun psykologin kanssa noin laajasti noita asioita sitten läpi. Se auttaa tulevaisuudessa aivan varmasti!
    Ja tosiaan mikään tunne ei ole lopullista ja pysyvää, vaikka ymmärrän hyvin että tuntuu siltä niin herkästi. Joskus on vaan todella vaikea sietää sitä olo tilaa -tiedän kyllä.

    Mut sä olet nuori vielä, joten sulla on koko elämä aikaa. Miten sun äiti tukee sua, tai puhutteko koskaan esim. äitisi masennuksesta? Kuinka hän selvisi ja millä keinoin. Vertaistuki on tärkeä osa parantumista, varsinkin jos toinen on jo päässyt yli asioista.

    Mun on vaikea uskoa että mä tai sä tultais kärsimään tästä paskasta loputtomiin. En vain halua uskoa, koska lääketiedekin kehittyy kokoajan. :) Ehkä vielä joku päivä tästä suosta on noustu voittajina.

    Piähän itsestäsi huoli! :)

    - IV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei me olla puhuttu. se tuntuu olevan sellainen asia mistä ei puhuta. mutta aion kysyä häneltä miten hän selvisi. ja ehkä hän tämän tekstin nähtyään itse kertoo.

      kiitos paljon näistä kommenteista. paransit mun päivää huomattavasti. ja luultavasti myös seuraavia päiviä. KIITOS!! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa